keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Saanen esitellä uuden pienen karvaeläjämme, Mobyn.
Painotan sanaa pienen. Kun Milla sen minulle autosta kaivoi, niin voi sitä ihmetystä. Eihän noita meidän jättirottia katsellessa koskaa muista, kuinka pieniä juuri luovutusikäiset marsut ovatkaan.. Ja ei että se on muuten söpö kananpoikanen.
One Pieceä katsoneena haaveilin tälle jostain siihen liittyvästä nimestä. Olen myös yleensä aika heikkona otusten alkuperäisiin nimiin, enkä henno niitä vaihtaa. Sopivasti tämän karvapörhelön alkuperäinen nimi oli Moby ja One Piecen merirosvojen pääjehun, Whitebeardin laivan nimi on Moby Dick. Joka siis alunperin on jossain saman nimisessä kirjasessa valkoisen valaan nimi. Tsih. Hyvin sattui.
Ja kuten edellisistä teksteistä voi päätellä, niin tästähän leivottiin vihdoin Hasulle se kauan kaivattu kaveri. Jopa niiden värimaailma mätsää yhteen. Tyypit saivat tehdä tuttavuutta lattialla ja Hasseli oli aivan haltioissaan tästä uudesta tulokkaasta. Moby taas ei pahemmin pitänyt ahdistelevasta vanhemmasta herrasta ja juoksi purnaten karkuun. Ihmekkös tuo, raukka on vasta Hazelin takaliston kokoluokkaa. Sopu löytyi kuitenkin nopeasti ja siirsin karvaelikot samaan häkkii. Siellä ne nyt ovat kaksi viikkoa eläneet tyytyväisinä kahdestaan. Mitä nyt Hasu kokee välillä tarvetta vielä osoittaa Mobylle vähän kaapin paikkaa ja toimia paimenena.
Moby matkii isompaa minkä ehdii. Ruokaa osataan jo kerjätä ja lempipaikaksi on muodostunut kopan päällä oleva tiili, josta Hasu on saanut aikaisemmin nauttia yksin. Näkisitte sen siellä, kuin jellona jylhäkalliolla konsanaan. Ja siellä se haluaa kovasti nukkua, mutta ison kokonsa takia meinaa aina rojahtaa alas. Mobylla ei vielä onneksi noita ongelmia ole, voisi jäädä ikuisesti tuollaiseksi pieneksi.
Hassu otus on. Ei vielä kovin ihmisrakas, mutta eiköhän tuokin ongelma porkkanalla korjaannu.
Tunnisteet:
tiistai 31. heinäkuuta 2012
Päätin ratkasta Hazelin häkkiongelman ja Merin kämpän tilaongelman kertaheitolla ja lupauduin ostamaan pojille uuden häkin, jos saan töistä kaksi vuoroa lisää. Kauaa ei tarvinnut lisätöitä odotella, ongelma taisi ratketa jo heti seuraavana päivänä. Pistin äsken Zooplussasta tällaisen tilaukseen:
Pituus 120cm, leveys 53cm ja korkeus 102cm. Tsekkaa häkki Zooplussan sivuilta, klik! Tosta vaan toi toisen tason kulkuaukko umpeen ja ei tarvii huolehtia pojujen nahinoista. Tää myös tarkottais sitä, et meillä jää kaks häkkiä käyttämättä. Sen pienemmän koinsyömän kopperon voisi käydä vaikka heittämässä romukoppaan, mutta sen toisen voi säästää siltä varalta, että Hazel ja sen uusi kaveri eivät tulekkaan toimeen.
Kohtapuoliin sitä voisi alkaa etsimään sopivaa "sulhas"ehdokasta.
Pituus 120cm, leveys 53cm ja korkeus 102cm. Tsekkaa häkki Zooplussan sivuilta, klik! Tosta vaan toi toisen tason kulkuaukko umpeen ja ei tarvii huolehtia pojujen nahinoista. Tää myös tarkottais sitä, et meillä jää kaks häkkiä käyttämättä. Sen pienemmän koinsyömän kopperon voisi käydä vaikka heittämässä romukoppaan, mutta sen toisen voi säästää siltä varalta, että Hazel ja sen uusi kaveri eivät tulekkaan toimeen.
Kohtapuoliin sitä voisi alkaa etsimään sopivaa "sulhas"ehdokasta.
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Koetettiin poikien yhdistämistä, ja pari päivää meninkin ihan lepposasti. Mitä nyt pientä isottelua. Riemuittiin ehkä turhan aikaisin, Duff ja Hazel (joiden luultiin tulevan hyvin toimeen) päättivät ottaa ihan kunnolla yhteen. Nyt Duffilta sitten puuttuu tuollainen kolmion muotoinen pala korvasta, auts! Se ei kuitenkaan enää seuraavana päivänä aristanut korvaa, eikä siitä vuotanut yhtään verta, joten emme kiikuttaneet sitä eläinlääkäriin. Ja se on parantunut ihan hyvin itsestään. Nykyään Duff päästessään tappelun makuun on alkanut panettelemaan Siriusta oikein olan takaa. Alkaa pikkuhiljaa jo tuntua tämä tilanne toivottomalta. Kohta vien kaikki pojat liukuhihnalla pallien poistoon ja hankin niille omat häkit ja tyttökaverit, jos ei rauhallinen yhteiselo ala luonnistumaan.
Yritettiin kuvata Duffin reaktiota parsaan ja uuteen heinäputkeen, mut se keskitty mielummin Hasun kanssa pröystäilyyn.
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Näistä murusista on tullu kauheita höpöttelijöitä. Koko ajan lähtee jonkinlaista ääntä ja jopa Sirius ja Duff purisee sylissä, kun ennen niin teki vaan Hasukka. Duffhan on ihan ehdollistunu rapinaan, ja pikku hiljaa noi kaks muutakin. Alkaa heti semmonen "MULLE RUOKAA HETI" huuto, että naurattaa. Ahneita pikku possuja siis.
Siriukselle on muodostunu uus lemppari paikka: rintakehällä hengailu. Noi kaks muuta ei nauti siitä yhtään niin paljon, mutta kun Sirkun laittaa siihen niin se selkeesti rentoutuu. Tsiigatkaa muuten nää kaks, ihan kun Romeo ja Julia:
Tänään ois vuorossa paska häkkejen siivoomista, kun en jaksa odottaa apuvoimia, kun ei tiedä millon niitä olis tulossa ja en halua et vinkupossut elää haisuhäkeissä. Railakas sunnuntai siis tiedossa!
Siriukselle on muodostunu uus lemppari paikka: rintakehällä hengailu. Noi kaks muuta ei nauti siitä yhtään niin paljon, mutta kun Sirkun laittaa siihen niin se selkeesti rentoutuu. Tsiigatkaa muuten nää kaks, ihan kun Romeo ja Julia:
Tänään ois vuorossa paska häkkejen siivoomista, kun en jaksa odottaa apuvoimia, kun ei tiedä millon niitä olis tulossa ja en halua et vinkupossut elää haisuhäkeissä. Railakas sunnuntai siis tiedossa!
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Tässä kuvatodisteet herrojen kalterikodeista.
Siriuksen ja Duffin häkki on vielä aika koruton, mutta ainakin on rallialuetta (uusin harrastus). Haaveilen syötävästä heinätunnelista, punaisesta tiiliskivestä kynsiä kuluttamaan ja riippumatosta löllöilyä varten. Sekä muutamasta nakerrettavaksa oksasta. Hommattiin pojille kopaksi sukkaboksi, kun se on helppo pitää puhtaana ja tarjoaa suojaa, muttei liikaa. Voisivat vihdoin tottua meidän liikehdintään. Mut ei, koppi ei enää kelpaa vaan sen taakse täytyy jäädä hiimailemaan.
Pissinurkka on ollut yllättävän tehokas. Vaikka koppinurkkaukseenkin lirutellaan, niin suurin osa pisuista kuitenkin löytää tiensä kaukaloon ja häkin puhtaana pito helpottuu. Kuvan ottohetkenä oli heinä loppu, mutta nopeasti sen jälkeen korjasin homman ja kävin ostamassa lisää.
Rotweiler ja Sir Rottanaama. Duff tykkää kovasti kiikkua tuolla yläilmoissa, Sirius yleensä rujottaa kopin takana.
Hazelin säälittävän pieni koppa. En saanut iskää reissullaan tipauttamaan mun vanhaa marsuhäkkiä (100x50?), joten porsasraukka joutuu vielä tuossa asumaan kesäkuuhun asti. Jos en kyytiä mistään saa, niin roudaan sille isomman häkin vaikka linja-autossa. En halua kattella tota surullisen pientä kopperoa enää. Tälläkin hetkellä tila on maksimoitu laittamalla tuo ruokakuppi kopan päälle. Ja tietty Hasu on päättänyt pissiä puisen majansa pilalle. Täytyy hankkia sillekkin sukkalaatikko, kun pyörähdetään Tarjoustalossa.
Tässä myös näkee Pusu-Hasun lempipuuhassaan, oikeastaan ainoassa puuhassaan. Se vain haikeana istua nokottaa tossa ja kuuntelee pikkupoikien juttuja yrittäen välillä osallistua keskusteluun. Koetettiin paristi kaikkien yhdistämistä, mutta Hasu on turhan kova alistamaan poikia. Duff kyllä suostuu antautumaan, mutta Sirius ei tahdo antaa periksi ja homma päättyy suht nopeasti hampaiden kalisteluun.
Helpointa olis maksaa herralle pallien naksautus ja hommata sille joku suloinen tyttökaveri, mutta pelkään naarasmarsun sekoittavan pienempien poikien pään. Toinen vaihtoehto on reilusti nuoremman poikakaverin hommaaminen sitten, kun Husu on vuoden. Entisten omistajien mukaan se on aikalailla Siriuksen ikäinen, mutta tuon valtava koko saa mut hämääntymään. Sirius on tohon verrattuna ihan rääpäle. Tiedä sitten johtuuko se karvasta ja pienen häkin aiheuttamasta massan kasvusta, vai onko se oikeasti vanhempi kuin viisi kuukautta.
Ohops, nyt mentiin vähän sivuraiteille häkkiasiasta. Haluaisin kovasti ostaa taikakuutioita (saako niitä muuten vielä ja mistä) ja rakentaa pojille vuoronperään käytettäväksi laajennusosan tohon lattialle. Vahakangasta on jo alle hommattu (tuo valkoharmaa), aidat vaan puuttuvat. Myös erittäin matala pentuaitaus voisi toimia..
Ottaisin mieluusti virike-ehdotuksia vastaan, koska haluan tarjota noille karvanakeille mahdollisimman hyvän kodin.
Siriuksen ja Duffin häkki on vielä aika koruton, mutta ainakin on rallialuetta (uusin harrastus). Haaveilen syötävästä heinätunnelista, punaisesta tiiliskivestä kynsiä kuluttamaan ja riippumatosta löllöilyä varten. Sekä muutamasta nakerrettavaksa oksasta. Hommattiin pojille kopaksi sukkaboksi, kun se on helppo pitää puhtaana ja tarjoaa suojaa, muttei liikaa. Voisivat vihdoin tottua meidän liikehdintään. Mut ei, koppi ei enää kelpaa vaan sen taakse täytyy jäädä hiimailemaan.
Pissinurkka on ollut yllättävän tehokas. Vaikka koppinurkkaukseenkin lirutellaan, niin suurin osa pisuista kuitenkin löytää tiensä kaukaloon ja häkin puhtaana pito helpottuu. Kuvan ottohetkenä oli heinä loppu, mutta nopeasti sen jälkeen korjasin homman ja kävin ostamassa lisää.
Rotweiler ja Sir Rottanaama. Duff tykkää kovasti kiikkua tuolla yläilmoissa, Sirius yleensä rujottaa kopin takana.
Hazelin säälittävän pieni koppa. En saanut iskää reissullaan tipauttamaan mun vanhaa marsuhäkkiä (100x50?), joten porsasraukka joutuu vielä tuossa asumaan kesäkuuhun asti. Jos en kyytiä mistään saa, niin roudaan sille isomman häkin vaikka linja-autossa. En halua kattella tota surullisen pientä kopperoa enää. Tälläkin hetkellä tila on maksimoitu laittamalla tuo ruokakuppi kopan päälle. Ja tietty Hasu on päättänyt pissiä puisen majansa pilalle. Täytyy hankkia sillekkin sukkalaatikko, kun pyörähdetään Tarjoustalossa.
Tässä myös näkee Pusu-Hasun lempipuuhassaan, oikeastaan ainoassa puuhassaan. Se vain haikeana istua nokottaa tossa ja kuuntelee pikkupoikien juttuja yrittäen välillä osallistua keskusteluun. Koetettiin paristi kaikkien yhdistämistä, mutta Hasu on turhan kova alistamaan poikia. Duff kyllä suostuu antautumaan, mutta Sirius ei tahdo antaa periksi ja homma päättyy suht nopeasti hampaiden kalisteluun.
Helpointa olis maksaa herralle pallien naksautus ja hommata sille joku suloinen tyttökaveri, mutta pelkään naarasmarsun sekoittavan pienempien poikien pään. Toinen vaihtoehto on reilusti nuoremman poikakaverin hommaaminen sitten, kun Husu on vuoden. Entisten omistajien mukaan se on aikalailla Siriuksen ikäinen, mutta tuon valtava koko saa mut hämääntymään. Sirius on tohon verrattuna ihan rääpäle. Tiedä sitten johtuuko se karvasta ja pienen häkin aiheuttamasta massan kasvusta, vai onko se oikeasti vanhempi kuin viisi kuukautta.
Ohops, nyt mentiin vähän sivuraiteille häkkiasiasta. Haluaisin kovasti ostaa taikakuutioita (saako niitä muuten vielä ja mistä) ja rakentaa pojille vuoronperään käytettäväksi laajennusosan tohon lattialle. Vahakangasta on jo alle hommattu (tuo valkoharmaa), aidat vaan puuttuvat. Myös erittäin matala pentuaitaus voisi toimia..
Ottaisin mieluusti virike-ehdotuksia vastaan, koska haluan tarjota noille karvanakeille mahdollisimman hyvän kodin.
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Joku on ehkä ihmetellys sanaa "pähkinäistä" tuolla blogin nimessä. Sirius Musta ja Duff, eli Simpsonien kalja. Oikeasti kyse on Gunnareiden basistista, mutta "Mustaa pähkinäistä glamaria" ei olis ollut yhtään iskevä nimi.
Päätös ottaa joskus "rescue-marsu". Keltainen pörssi, marsu tarvikkeineen 60e allergian takia. Mukana kuva maailman ihanimman näköisestä 4kk:n ikäisestä risteytysmarsusta "Romeosta". Yksi kuva ja sydäntä vietiin. Olisin halunnut pitää sen alkuperäisen nimen, mutta Meri ei siedä näitä mun yltiöromanttisia miesten nimiä. Eikä brittiherrasmiesten nimiäkään. Hmh. Merin listassa oli Haze, mulla oli Hazel. Hasseliksi se sitten ristittiin.
Marsun sanottiin olevan seurallinen. Ehdottomasti. Alku-ujoudestaan päästyään Hazel on jo istunut molempien sylissä ja kurnuttanut silityksille. Vielä meinaa iskeä paniikki, kun yllättäviä liikkeitä tapahtuu häkin ympärillä, mutta herra ei ole lähellekkään niin kova pöllyttämään purua, kuin pikkupojat. Ensimmäisenä päivänä kaneliruutu oli hämillään toisesta häkistä kuuluvista äänistä. Päätimme nostaa tämän asunnon poikien häkin viereen, ja siitä se ilo ja stalkkaus vastan alkoikin. Hazel istuu kyhjöttää nykyäänkin poikien häkkiä lähimpänä olevassa nurkassa tuijotellen sydäntäsärkevän kaihoisasti kavereiden touhuja. Poikia ei ole jaksanut kiinnostaa niin paljoa, kyllä Duff käy välillä sille höpöttelemässä.
Hazelin tilanne säälittää minua. Marsu on niin kovasti seuraa ja isompaa häkkiä vailla (nykyinen joku 70x50, eli tajuttoman pieni häkkyrä). Laitoimme pojat juoksemaan samaan tilaan, Hasu on vähän turhan yli-innokas. Duff juoksi hätää kärsimässä vanhempaa pakoon ja Sirius teki samaa, kunnes löysi sisäisen alfauroksensa ja alkoi pistämään tiikeriherralle vastaan. Homma päätyi hampaiden naksutteluun ja päätimme luovuttaa siltä päivältä.
Isompi häkki täytyy piakkoin tilata, tai käydä hakemassa Varkaudesta vanha marsujen häkki. Ja jos pojat eivät tuosta ala sopua hieromaan, niin jonkun ajan päästä otamme Hazelille selvästi nuoremman marsukaverin, jonka kanssa ei toivottavasti tule laumanjohtajuusongelmia.
Niin, sanoinko jo, että olen rakastunut tuohon pörröiseen otukseen sydänjuuriani myöten? Jos en, niin tulipa nyt sanottua.
Päätös ottaa joskus "rescue-marsu". Keltainen pörssi, marsu tarvikkeineen 60e allergian takia. Mukana kuva maailman ihanimman näköisestä 4kk:n ikäisestä risteytysmarsusta "Romeosta". Yksi kuva ja sydäntä vietiin. Olisin halunnut pitää sen alkuperäisen nimen, mutta Meri ei siedä näitä mun yltiöromanttisia miesten nimiä. Eikä brittiherrasmiesten nimiäkään. Hmh. Merin listassa oli Haze, mulla oli Hazel. Hasseliksi se sitten ristittiin.
Kun ensimmäisen kerran otin selvää marsujen väreistä etsiessäni Blackielle kaveria, kirjoitin ilmoitukseen värihaaveeksi brindlen. Hulda oli brindle roan, mutta mitäs pienistä. Taas yksi marsuhaave toteutettu.
Marsun sanottiin olevan seurallinen. Ehdottomasti. Alku-ujoudestaan päästyään Hazel on jo istunut molempien sylissä ja kurnuttanut silityksille. Vielä meinaa iskeä paniikki, kun yllättäviä liikkeitä tapahtuu häkin ympärillä, mutta herra ei ole lähellekkään niin kova pöllyttämään purua, kuin pikkupojat. Ensimmäisenä päivänä kaneliruutu oli hämillään toisesta häkistä kuuluvista äänistä. Päätimme nostaa tämän asunnon poikien häkin viereen, ja siitä se ilo ja stalkkaus vastan alkoikin. Hazel istuu kyhjöttää nykyäänkin poikien häkkiä lähimpänä olevassa nurkassa tuijotellen sydäntäsärkevän kaihoisasti kavereiden touhuja. Poikia ei ole jaksanut kiinnostaa niin paljoa, kyllä Duff käy välillä sille höpöttelemässä.
Hazelin tilanne säälittää minua. Marsu on niin kovasti seuraa ja isompaa häkkiä vailla (nykyinen joku 70x50, eli tajuttoman pieni häkkyrä). Laitoimme pojat juoksemaan samaan tilaan, Hasu on vähän turhan yli-innokas. Duff juoksi hätää kärsimässä vanhempaa pakoon ja Sirius teki samaa, kunnes löysi sisäisen alfauroksensa ja alkoi pistämään tiikeriherralle vastaan. Homma päätyi hampaiden naksutteluun ja päätimme luovuttaa siltä päivältä.
Isompi häkki täytyy piakkoin tilata, tai käydä hakemassa Varkaudesta vanha marsujen häkki. Ja jos pojat eivät tuosta ala sopua hieromaan, niin jonkun ajan päästä otamme Hazelille selvästi nuoremman marsukaverin, jonka kanssa ei toivottavasti tule laumanjohtajuusongelmia.
Niin, sanoinko jo, että olen rakastunut tuohon pörröiseen otukseen sydänjuuriani myöten? Jos en, niin tulipa nyt sanottua.
.png)
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
Ville ei marsua halunnut kämppäänsä, mutta löysin itselleni toisen liittolaisen, Merin nimittäin. Heitettiin vitsiä marsuista ja mietittiin tavaroiden hintoja, käytiin eläinkaupoissa nostattamassa marsukuumetta ja seurailin kovasti Apulaa, Marsut.nettiä ja Keltaista pörssiä kivojen kuikujen toivossa. Ei silti vielä oltu siirtymässä tuumasta toimeen pitkään aikaan, ajateltiin että odotetaan sitä kämpän saantia.
Mietittiin, että otetaan kaksi tyttöä, koska niillä on paremmat mahdollisuudet toimeen. Rupesin jo kerämään nimilistaa ja kun Merille personoin kuikut omilla nimillä, niin se oli että otetaan heti.
4.4
Marsut.netissä oli ilmoitus kahdesta luovutusikäisestä marsupojasta. Toinen tortoiseshell & white, toinen englannin crest black tan. Jos joku ei jo tiennyt, niin oon haaveillut kovasti siitä mustasta marsusta, untakin nähnyt tällaisesta. Tan-merkit toisivat siihen vielä hauskan lisän. Tortoiseshell oli sellainen "perusmarsu", ei ruma, muttei mikään erikoinenkaan. Jätin kuitenkin vastaamatta ilmoitukseen.
5.4
Meri pommitti mua tekstarilla, että laitoinko mä sinne vastausta. Päätin sitten taiteilla upean marsustoorini sen siliän tien, monta tuntia siihen taisi mennä kun yritin ideoida hyvää viestiä. Pyysin samalla myös kuvia nähtäväksi otuksista.
Illalla sain vastaukset ja kuvat ja voi ei, mitä rotanpoikasia nuo pikkumarsut olivatkaan. Silti niin ihania. Häkit ja tavarat Zooplussasta tilaukseen ja ilmoitus, että tullaan noutamaan heti, kun tavarat saapuvat. Marsut maksoivat yhteensä 80e, häkki ja tavarat 90e.
Alkoi taistelu nimistä.
Mun Remus, Sirius, Mussu, Prinssi, Frank, Alphonse, Mytty, Romeo, Watson, William, Jörö, Russel, Fasu, Sasuke vastaan Merin Duff, Midi, Harmi, Raasu, Örmy, Kapu, Izzy, Dude, Haze, Woodstock, Batman, Rocket. Ainakin oli vaihtoehtoja!
6.4
Valitsimme molemmat toisiltamme ne nimet, jotka molemmat pystyvät aproovaamaan ja niistä päädyttiin sitten kahteen sopivimpaan.
10.4
Lähdettiin täydentämään tavara-arsenaalia ja ihastelemaan mursmakkaroita Itikseen. Faunattaressa oli vaikka mitä ihania ruttuturpia, oltas voitu kaapata kainaloon kaikki. Teimme hintavertailun Faunan ja sitä vastapäätä olevan Megaeläimen välillä ja päädyimme jälkimmäiseen. Sieltä tarttui mukaan vaaleanpunainen ruokakuppi, samaa värimaailmaa oleva kantokoppa, sekä purua ja heinää meidän homopojille. Taidettiin päästä 45:llä eurolla.
17.4
Zooplussan tilaus oli vihdoin saapunut. Oli aika käydä hakemassa rallipötköt. Tunnelma oli innokas ja jännittynyt. Siellä meitä odotti pakastelaatikossa (:D) kaksi makkaraa. Huvitti, kun kasvattaja tunnisti mut myös "kirjatytöksi". Juu, tällä nimellä haluankin olla tunnettu! Saatiin mötköjen mukaan reilu satsi tuttua ruokaa ja lähdettiin kuskaamaan niitä Merille. Jätettiin ne vielä hetkeksi kantokoppaan ja lähdettiin noutamaan häkkiä ja muita roinia postista. 120x60 kokoisen kolisevan häkinrutaleen kanssa on erittäin mielenkiintoista matkustaa metrossa. Onneksi Meri hoitaa!
Paniikkinakit ryntäsivät ensimmäiseksi häkkiin päästyään pesäkoppiin, eikä niistä persusta kummempaa sinä päivänä näkynyt. Ehdittiin jo miettiä, että kohta kupsahtavat nälkään, kun ei toisenkaan päivän puolella elonmerkkejä herunut.
Herrat ovat pikkuhiljaa kuluneen viikon aikana alkaneet reipastumaan. Herkkuja uskalletaan tulla hakemaan jo häkissä ollessa kädestä, sylissäkin innostutaan pienen alkuhämmennyksen jälkeen katselemaan uteliaana ympärilleen ja jopa narskuttamaan salaattia.
Häkin ulkopuolella oleva liikehdintä on edelleen hyvin epäilyttävää ja oikeuttaa juoksemaan karkuun tuhatta ja sataa niin, että puruja löytyy monen metrin säteellä häkin ympäriltä. Ja joskus jopa kakkaa. Mutta eivätköhän ne meidän eloon vielä totu. Tai pakkohan se on, ollaan me kuitenkin jatkuvasti niiden kanssa samassa tilassa.
Mietittiin, että otetaan kaksi tyttöä, koska niillä on paremmat mahdollisuudet toimeen. Rupesin jo kerämään nimilistaa ja kun Merille personoin kuikut omilla nimillä, niin se oli että otetaan heti.
4.4
Marsut.netissä oli ilmoitus kahdesta luovutusikäisestä marsupojasta. Toinen tortoiseshell & white, toinen englannin crest black tan. Jos joku ei jo tiennyt, niin oon haaveillut kovasti siitä mustasta marsusta, untakin nähnyt tällaisesta. Tan-merkit toisivat siihen vielä hauskan lisän. Tortoiseshell oli sellainen "perusmarsu", ei ruma, muttei mikään erikoinenkaan. Jätin kuitenkin vastaamatta ilmoitukseen.
5.4
Meri pommitti mua tekstarilla, että laitoinko mä sinne vastausta. Päätin sitten taiteilla upean marsustoorini sen siliän tien, monta tuntia siihen taisi mennä kun yritin ideoida hyvää viestiä. Pyysin samalla myös kuvia nähtäväksi otuksista.
Illalla sain vastaukset ja kuvat ja voi ei, mitä rotanpoikasia nuo pikkumarsut olivatkaan. Silti niin ihania. Häkit ja tavarat Zooplussasta tilaukseen ja ilmoitus, että tullaan noutamaan heti, kun tavarat saapuvat. Marsut maksoivat yhteensä 80e, häkki ja tavarat 90e.
Alkoi taistelu nimistä.
Mun Remus, Sirius, Mussu, Prinssi, Frank, Alphonse, Mytty, Romeo, Watson, William, Jörö, Russel, Fasu, Sasuke vastaan Merin Duff, Midi, Harmi, Raasu, Örmy, Kapu, Izzy, Dude, Haze, Woodstock, Batman, Rocket. Ainakin oli vaihtoehtoja!
6.4
Valitsimme molemmat toisiltamme ne nimet, jotka molemmat pystyvät aproovaamaan ja niistä päädyttiin sitten kahteen sopivimpaan.
10.4
Lähdettiin täydentämään tavara-arsenaalia ja ihastelemaan mursmakkaroita Itikseen. Faunattaressa oli vaikka mitä ihania ruttuturpia, oltas voitu kaapata kainaloon kaikki. Teimme hintavertailun Faunan ja sitä vastapäätä olevan Megaeläimen välillä ja päädyimme jälkimmäiseen. Sieltä tarttui mukaan vaaleanpunainen ruokakuppi, samaa värimaailmaa oleva kantokoppa, sekä purua ja heinää meidän homopojille. Taidettiin päästä 45:llä eurolla.
17.4
Zooplussan tilaus oli vihdoin saapunut. Oli aika käydä hakemassa rallipötköt. Tunnelma oli innokas ja jännittynyt. Siellä meitä odotti pakastelaatikossa (:D) kaksi makkaraa. Huvitti, kun kasvattaja tunnisti mut myös "kirjatytöksi". Juu, tällä nimellä haluankin olla tunnettu! Saatiin mötköjen mukaan reilu satsi tuttua ruokaa ja lähdettiin kuskaamaan niitä Merille. Jätettiin ne vielä hetkeksi kantokoppaan ja lähdettiin noutamaan häkkiä ja muita roinia postista. 120x60 kokoisen kolisevan häkinrutaleen kanssa on erittäin mielenkiintoista matkustaa metrossa. Onneksi Meri hoitaa!
Paniikkinakit ryntäsivät ensimmäiseksi häkkiin päästyään pesäkoppiin, eikä niistä persusta kummempaa sinä päivänä näkynyt. Ehdittiin jo miettiä, että kohta kupsahtavat nälkään, kun ei toisenkaan päivän puolella elonmerkkejä herunut.
Herrat ovat pikkuhiljaa kuluneen viikon aikana alkaneet reipastumaan. Herkkuja uskalletaan tulla hakemaan jo häkissä ollessa kädestä, sylissäkin innostutaan pienen alkuhämmennyksen jälkeen katselemaan uteliaana ympärilleen ja jopa narskuttamaan salaattia.
Saanen esitellä; Habanero's Lord Indee, Sirius ja Habanero's Tofu Pie, Duff.
Häkin ulkopuolella oleva liikehdintä on edelleen hyvin epäilyttävää ja oikeuttaa juoksemaan karkuun tuhatta ja sataa niin, että puruja löytyy monen metrin säteellä häkin ympäriltä. Ja joskus jopa kakkaa. Mutta eivätköhän ne meidän eloon vielä totu. Tai pakkohan se on, ollaan me kuitenkin jatkuvasti niiden kanssa samassa tilassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)