keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Saanen esitellä uuden pienen karvaeläjämme, Mobyn.
Painotan sanaa pienen. Kun Milla sen minulle autosta kaivoi, niin voi sitä ihmetystä. Eihän noita meidän jättirottia katsellessa koskaa muista, kuinka pieniä juuri luovutusikäiset marsut ovatkaan.. Ja ei että se on muuten söpö kananpoikanen.
One Pieceä katsoneena haaveilin tälle jostain siihen liittyvästä nimestä. Olen myös yleensä aika heikkona otusten alkuperäisiin nimiin, enkä henno niitä vaihtaa. Sopivasti tämän karvapörhelön alkuperäinen nimi oli Moby ja One Piecen merirosvojen pääjehun, Whitebeardin laivan nimi on Moby Dick. Joka siis alunperin on jossain saman nimisessä kirjasessa valkoisen valaan nimi. Tsih. Hyvin sattui.
Ja kuten edellisistä teksteistä voi päätellä, niin tästähän leivottiin vihdoin Hasulle se kauan kaivattu kaveri. Jopa niiden värimaailma mätsää yhteen. Tyypit saivat tehdä tuttavuutta lattialla ja Hasseli oli aivan haltioissaan tästä uudesta tulokkaasta. Moby taas ei pahemmin pitänyt ahdistelevasta vanhemmasta herrasta ja juoksi purnaten karkuun. Ihmekkös tuo, raukka on vasta Hazelin takaliston kokoluokkaa. Sopu löytyi kuitenkin nopeasti ja siirsin karvaelikot samaan häkkii. Siellä ne nyt ovat kaksi viikkoa eläneet tyytyväisinä kahdestaan. Mitä nyt Hasu kokee välillä tarvetta vielä osoittaa Mobylle vähän kaapin paikkaa ja toimia paimenena.
Moby matkii isompaa minkä ehdii. Ruokaa osataan jo kerjätä ja lempipaikaksi on muodostunut kopan päällä oleva tiili, josta Hasu on saanut aikaisemmin nauttia yksin. Näkisitte sen siellä, kuin jellona jylhäkalliolla konsanaan. Ja siellä se haluaa kovasti nukkua, mutta ison kokonsa takia meinaa aina rojahtaa alas. Mobylla ei vielä onneksi noita ongelmia ole, voisi jäädä ikuisesti tuollaiseksi pieneksi.
Hassu otus on. Ei vielä kovin ihmisrakas, mutta eiköhän tuokin ongelma porkkanalla korjaannu.
Tunnisteet:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti