Näytetään tekstit, joissa on tunniste tulokas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tulokas. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Saanen esitellä uuden pienen karvaeläjämme, Mobyn.
Painotan sanaa pienen. Kun Milla sen minulle autosta kaivoi, niin voi sitä ihmetystä. Eihän noita meidän jättirottia katsellessa koskaa muista, kuinka pieniä juuri luovutusikäiset marsut ovatkaan.. Ja ei että se on muuten söpö kananpoikanen.
One Pieceä katsoneena haaveilin tälle jostain siihen liittyvästä nimestä. Olen myös yleensä aika heikkona otusten alkuperäisiin nimiin, enkä henno niitä vaihtaa. Sopivasti tämän karvapörhelön alkuperäinen nimi oli Moby ja One Piecen merirosvojen pääjehun, Whitebeardin laivan nimi on Moby Dick. Joka siis alunperin on jossain saman nimisessä kirjasessa valkoisen valaan nimi. Tsih. Hyvin sattui.
Ja kuten edellisistä teksteistä voi päätellä, niin tästähän leivottiin vihdoin Hasulle se kauan kaivattu kaveri. Jopa niiden värimaailma mätsää yhteen. Tyypit saivat tehdä tuttavuutta lattialla ja Hasseli oli aivan haltioissaan tästä uudesta tulokkaasta. Moby taas ei pahemmin pitänyt ahdistelevasta vanhemmasta herrasta ja juoksi purnaten karkuun. Ihmekkös tuo, raukka on vasta Hazelin takaliston kokoluokkaa. Sopu löytyi kuitenkin nopeasti ja siirsin karvaelikot samaan häkkii. Siellä ne nyt ovat kaksi viikkoa eläneet tyytyväisinä kahdestaan. Mitä nyt Hasu kokee välillä tarvetta vielä osoittaa Mobylle vähän kaapin paikkaa ja toimia paimenena.
Moby matkii isompaa minkä ehdii. Ruokaa osataan jo kerjätä ja lempipaikaksi on muodostunut kopan päällä oleva tiili, josta Hasu on saanut aikaisemmin nauttia yksin. Näkisitte sen siellä, kuin jellona jylhäkalliolla konsanaan. Ja siellä se haluaa kovasti nukkua, mutta ison kokonsa takia meinaa aina rojahtaa alas. Mobylla ei vielä onneksi noita ongelmia ole, voisi jäädä ikuisesti tuollaiseksi pieneksi.
Hassu otus on. Ei vielä kovin ihmisrakas, mutta eiköhän tuokin ongelma porkkanalla korjaannu.
Tunnisteet:
lauantai 28. huhtikuuta 2012
Joku on ehkä ihmetellys sanaa "pähkinäistä" tuolla blogin nimessä. Sirius Musta ja Duff, eli Simpsonien kalja. Oikeasti kyse on Gunnareiden basistista, mutta "Mustaa pähkinäistä glamaria" ei olis ollut yhtään iskevä nimi.
Päätös ottaa joskus "rescue-marsu". Keltainen pörssi, marsu tarvikkeineen 60e allergian takia. Mukana kuva maailman ihanimman näköisestä 4kk:n ikäisestä risteytysmarsusta "Romeosta". Yksi kuva ja sydäntä vietiin. Olisin halunnut pitää sen alkuperäisen nimen, mutta Meri ei siedä näitä mun yltiöromanttisia miesten nimiä. Eikä brittiherrasmiesten nimiäkään. Hmh. Merin listassa oli Haze, mulla oli Hazel. Hasseliksi se sitten ristittiin.
Marsun sanottiin olevan seurallinen. Ehdottomasti. Alku-ujoudestaan päästyään Hazel on jo istunut molempien sylissä ja kurnuttanut silityksille. Vielä meinaa iskeä paniikki, kun yllättäviä liikkeitä tapahtuu häkin ympärillä, mutta herra ei ole lähellekkään niin kova pöllyttämään purua, kuin pikkupojat. Ensimmäisenä päivänä kaneliruutu oli hämillään toisesta häkistä kuuluvista äänistä. Päätimme nostaa tämän asunnon poikien häkin viereen, ja siitä se ilo ja stalkkaus vastan alkoikin. Hazel istuu kyhjöttää nykyäänkin poikien häkkiä lähimpänä olevassa nurkassa tuijotellen sydäntäsärkevän kaihoisasti kavereiden touhuja. Poikia ei ole jaksanut kiinnostaa niin paljoa, kyllä Duff käy välillä sille höpöttelemässä.
Hazelin tilanne säälittää minua. Marsu on niin kovasti seuraa ja isompaa häkkiä vailla (nykyinen joku 70x50, eli tajuttoman pieni häkkyrä). Laitoimme pojat juoksemaan samaan tilaan, Hasu on vähän turhan yli-innokas. Duff juoksi hätää kärsimässä vanhempaa pakoon ja Sirius teki samaa, kunnes löysi sisäisen alfauroksensa ja alkoi pistämään tiikeriherralle vastaan. Homma päätyi hampaiden naksutteluun ja päätimme luovuttaa siltä päivältä.
Isompi häkki täytyy piakkoin tilata, tai käydä hakemassa Varkaudesta vanha marsujen häkki. Ja jos pojat eivät tuosta ala sopua hieromaan, niin jonkun ajan päästä otamme Hazelille selvästi nuoremman marsukaverin, jonka kanssa ei toivottavasti tule laumanjohtajuusongelmia.
Niin, sanoinko jo, että olen rakastunut tuohon pörröiseen otukseen sydänjuuriani myöten? Jos en, niin tulipa nyt sanottua.
Päätös ottaa joskus "rescue-marsu". Keltainen pörssi, marsu tarvikkeineen 60e allergian takia. Mukana kuva maailman ihanimman näköisestä 4kk:n ikäisestä risteytysmarsusta "Romeosta". Yksi kuva ja sydäntä vietiin. Olisin halunnut pitää sen alkuperäisen nimen, mutta Meri ei siedä näitä mun yltiöromanttisia miesten nimiä. Eikä brittiherrasmiesten nimiäkään. Hmh. Merin listassa oli Haze, mulla oli Hazel. Hasseliksi se sitten ristittiin.
Kun ensimmäisen kerran otin selvää marsujen väreistä etsiessäni Blackielle kaveria, kirjoitin ilmoitukseen värihaaveeksi brindlen. Hulda oli brindle roan, mutta mitäs pienistä. Taas yksi marsuhaave toteutettu.
Marsun sanottiin olevan seurallinen. Ehdottomasti. Alku-ujoudestaan päästyään Hazel on jo istunut molempien sylissä ja kurnuttanut silityksille. Vielä meinaa iskeä paniikki, kun yllättäviä liikkeitä tapahtuu häkin ympärillä, mutta herra ei ole lähellekkään niin kova pöllyttämään purua, kuin pikkupojat. Ensimmäisenä päivänä kaneliruutu oli hämillään toisesta häkistä kuuluvista äänistä. Päätimme nostaa tämän asunnon poikien häkin viereen, ja siitä se ilo ja stalkkaus vastan alkoikin. Hazel istuu kyhjöttää nykyäänkin poikien häkkiä lähimpänä olevassa nurkassa tuijotellen sydäntäsärkevän kaihoisasti kavereiden touhuja. Poikia ei ole jaksanut kiinnostaa niin paljoa, kyllä Duff käy välillä sille höpöttelemässä.
Hazelin tilanne säälittää minua. Marsu on niin kovasti seuraa ja isompaa häkkiä vailla (nykyinen joku 70x50, eli tajuttoman pieni häkkyrä). Laitoimme pojat juoksemaan samaan tilaan, Hasu on vähän turhan yli-innokas. Duff juoksi hätää kärsimässä vanhempaa pakoon ja Sirius teki samaa, kunnes löysi sisäisen alfauroksensa ja alkoi pistämään tiikeriherralle vastaan. Homma päätyi hampaiden naksutteluun ja päätimme luovuttaa siltä päivältä.
Isompi häkki täytyy piakkoin tilata, tai käydä hakemassa Varkaudesta vanha marsujen häkki. Ja jos pojat eivät tuosta ala sopua hieromaan, niin jonkun ajan päästä otamme Hazelille selvästi nuoremman marsukaverin, jonka kanssa ei toivottavasti tule laumanjohtajuusongelmia.
Niin, sanoinko jo, että olen rakastunut tuohon pörröiseen otukseen sydänjuuriani myöten? Jos en, niin tulipa nyt sanottua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)