Koetettiin poikien yhdistämistä, ja pari päivää meninkin ihan lepposasti. Mitä nyt pientä isottelua. Riemuittiin ehkä turhan aikaisin, Duff ja Hazel (joiden luultiin tulevan hyvin toimeen) päättivät ottaa ihan kunnolla yhteen. Nyt Duffilta sitten puuttuu tuollainen kolmion muotoinen pala korvasta, auts! Se ei kuitenkaan enää seuraavana päivänä aristanut korvaa, eikä siitä vuotanut yhtään verta, joten emme kiikuttaneet sitä eläinlääkäriin. Ja se on parantunut ihan hyvin itsestään. Nykyään Duff päästessään tappelun makuun on alkanut panettelemaan Siriusta oikein olan takaa. Alkaa pikkuhiljaa jo tuntua tämä tilanne toivottomalta. Kohta vien kaikki pojat liukuhihnalla pallien poistoon ja hankin niille omat häkit ja tyttökaverit, jos ei rauhallinen yhteiselo ala luonnistumaan.

Näistä murusista on tullu kauheita höpöttelijöitä. Koko ajan lähtee jonkinlaista ääntä ja jopa Sirius ja Duff purisee sylissä, kun ennen niin teki vaan Hasukka. Duffhan on ihan ehdollistunu rapinaan, ja pikku hiljaa noi kaks muutakin. Alkaa heti semmonen "MULLE RUOKAA HETI" huuto, että naurattaa. Ahneita pikku possuja siis.


Siriukselle on muodostunu uus lemppari paikka: rintakehällä hengailu. Noi kaks muuta ei nauti siitä yhtään niin paljon, mutta kun Sirkun laittaa siihen niin se selkeesti rentoutuu. Tsiigatkaa muuten nää kaks, ihan kun Romeo ja Julia:


Tänään ois vuorossa paska häkkejen siivoomista, kun en jaksa odottaa apuvoimia, kun ei tiedä millon niitä olis tulossa ja en halua et vinkupossut elää haisuhäkeissä. Railakas sunnuntai siis tiedossa!

Tässä kuvatodisteet herrojen kalterikodeista.


Siriuksen ja Duffin häkki on vielä aika koruton, mutta ainakin on rallialuetta (uusin harrastus). Haaveilen syötävästä heinätunnelista, punaisesta tiiliskivestä kynsiä kuluttamaan ja riippumatosta löllöilyä varten. Sekä muutamasta nakerrettavaksa oksasta. Hommattiin pojille kopaksi sukkaboksi, kun se on helppo pitää puhtaana ja tarjoaa suojaa, muttei liikaa. Voisivat vihdoin tottua meidän liikehdintään. Mut ei, koppi ei enää kelpaa vaan sen taakse täytyy jäädä hiimailemaan.

Pissinurkka on ollut yllättävän tehokas. Vaikka koppinurkkaukseenkin lirutellaan, niin suurin osa pisuista kuitenkin löytää tiensä kaukaloon ja häkin puhtaana pito helpottuu. Kuvan ottohetkenä oli heinä loppu, mutta nopeasti sen jälkeen korjasin homman ja kävin ostamassa lisää.


Rotweiler ja Sir Rottanaama. Duff tykkää kovasti kiikkua tuolla yläilmoissa, Sirius yleensä rujottaa kopin takana.


Hazelin säälittävän pieni koppa. En saanut iskää reissullaan tipauttamaan mun vanhaa marsuhäkkiä (100x50?), joten porsasraukka joutuu vielä tuossa asumaan kesäkuuhun asti. Jos en kyytiä mistään saa, niin roudaan sille isomman häkin vaikka linja-autossa. En halua kattella tota surullisen pientä kopperoa enää. Tälläkin hetkellä tila on maksimoitu laittamalla tuo ruokakuppi kopan päälle. Ja tietty Hasu on päättänyt pissiä puisen majansa pilalle. Täytyy hankkia sillekkin sukkalaatikko, kun pyörähdetään Tarjoustalossa.

Tässä myös näkee Pusu-Hasun lempipuuhassaan, oikeastaan ainoassa puuhassaan. Se vain haikeana istua nokottaa tossa ja kuuntelee pikkupoikien juttuja yrittäen välillä osallistua keskusteluun. Koetettiin paristi kaikkien yhdistämistä, mutta Hasu on turhan kova alistamaan poikia. Duff kyllä suostuu antautumaan, mutta Sirius ei tahdo antaa periksi ja homma päättyy suht nopeasti hampaiden kalisteluun.

Helpointa olis maksaa herralle pallien naksautus ja hommata sille joku suloinen tyttökaveri, mutta pelkään naarasmarsun sekoittavan pienempien poikien pään. Toinen vaihtoehto on reilusti nuoremman poikakaverin hommaaminen sitten, kun Husu on vuoden. Entisten omistajien mukaan se on aikalailla Siriuksen ikäinen, mutta tuon valtava koko saa mut hämääntymään. Sirius on tohon verrattuna ihan rääpäle. Tiedä sitten johtuuko se karvasta ja pienen häkin aiheuttamasta massan kasvusta, vai onko se oikeasti vanhempi kuin viisi kuukautta.

Ohops, nyt mentiin vähän sivuraiteille häkkiasiasta. Haluaisin kovasti ostaa taikakuutioita (saako niitä muuten vielä ja mistä) ja rakentaa pojille vuoronperään käytettäväksi laajennusosan tohon lattialle. Vahakangasta on jo alle hommattu (tuo valkoharmaa), aidat vaan puuttuvat. Myös erittäin matala pentuaitaus voisi toimia..

Ottaisin mieluusti virike-ehdotuksia vastaan, koska haluan tarjota noille karvanakeille mahdollisimman hyvän  kodin.

Kamera kiinnosti poikia ihan hirmusesti. Linssiludet!

Joku on ehkä ihmetellys sanaa "pähkinäistä" tuolla blogin nimessä. Sirius Musta ja Duff, eli Simpsonien kalja. Oikeasti kyse on Gunnareiden basistista, mutta "Mustaa pähkinäistä glamaria" ei olis ollut yhtään iskevä nimi.

Päätös ottaa joskus "rescue-marsu". Keltainen pörssi, marsu tarvikkeineen 60e allergian takia. Mukana kuva maailman ihanimman näköisestä 4kk:n ikäisestä risteytysmarsusta "Romeosta". Yksi kuva ja sydäntä vietiin. Olisin halunnut pitää sen alkuperäisen nimen, mutta Meri ei siedä näitä mun yltiöromanttisia miesten nimiä. Eikä brittiherrasmiesten nimiäkään. Hmh. Merin listassa oli Haze, mulla oli Hazel. Hasseliksi se sitten ristittiin.



Marsun sanottiin olevan seurallinen. Ehdottomasti. Alku-ujoudestaan päästyään Hazel on jo istunut molempien sylissä ja kurnuttanut silityksille. Vielä meinaa iskeä paniikki, kun yllättäviä liikkeitä tapahtuu häkin ympärillä, mutta herra ei ole lähellekkään niin kova pöllyttämään purua, kuin pikkupojat. Ensimmäisenä päivänä kaneliruutu oli hämillään toisesta häkistä kuuluvista äänistä. Päätimme nostaa tämän asunnon poikien häkin viereen, ja siitä se ilo ja stalkkaus vastan alkoikin. Hazel istuu kyhjöttää nykyäänkin poikien häkkiä lähimpänä olevassa nurkassa tuijotellen sydäntäsärkevän kaihoisasti kavereiden touhuja. Poikia ei ole jaksanut kiinnostaa niin paljoa, kyllä Duff käy välillä sille höpöttelemässä.

Hazelin tilanne säälittää minua. Marsu on niin kovasti seuraa ja isompaa häkkiä vailla (nykyinen joku 70x50, eli tajuttoman pieni häkkyrä). Laitoimme pojat juoksemaan samaan tilaan, Hasu on vähän turhan yli-innokas. Duff juoksi hätää kärsimässä vanhempaa pakoon ja Sirius teki samaa, kunnes löysi sisäisen alfauroksensa ja alkoi pistämään tiikeriherralle vastaan. Homma päätyi hampaiden naksutteluun ja päätimme luovuttaa siltä päivältä.


Isompi häkki täytyy piakkoin tilata, tai käydä hakemassa Varkaudesta vanha marsujen häkki. Ja jos pojat eivät tuosta ala sopua hieromaan, niin jonkun ajan päästä otamme Hazelille selvästi nuoremman marsukaverin, jonka kanssa ei toivottavasti tule laumanjohtajuusongelmia.

Niin, sanoinko jo, että olen rakastunut tuohon pörröiseen otukseen sydänjuuriani myöten? Jos en, niin tulipa nyt sanottua.