Näistä murusista on tullu kauheita höpöttelijöitä. Koko ajan lähtee jonkinlaista ääntä ja jopa Sirius ja Duff purisee sylissä, kun ennen niin teki vaan Hasukka. Duffhan on ihan ehdollistunu rapinaan, ja pikku hiljaa noi kaks muutakin. Alkaa heti semmonen "MULLE RUOKAA HETI" huuto, että naurattaa. Ahneita pikku possuja siis.


Siriukselle on muodostunu uus lemppari paikka: rintakehällä hengailu. Noi kaks muuta ei nauti siitä yhtään niin paljon, mutta kun Sirkun laittaa siihen niin se selkeesti rentoutuu. Tsiigatkaa muuten nää kaks, ihan kun Romeo ja Julia:


Tänään ois vuorossa paska häkkejen siivoomista, kun en jaksa odottaa apuvoimia, kun ei tiedä millon niitä olis tulossa ja en halua et vinkupossut elää haisuhäkeissä. Railakas sunnuntai siis tiedossa!

Ville ei marsua halunnut kämppäänsä, mutta löysin itselleni toisen liittolaisen, Merin nimittäin. Heitettiin vitsiä marsuista ja mietittiin tavaroiden hintoja, käytiin eläinkaupoissa nostattamassa marsukuumetta ja seurailin kovasti Apulaa, Marsut.nettiä ja Keltaista pörssiä kivojen kuikujen toivossa. Ei silti vielä oltu siirtymässä tuumasta toimeen pitkään aikaan, ajateltiin että odotetaan sitä kämpän saantia.

Mietittiin, että otetaan kaksi tyttöä, koska niillä on paremmat mahdollisuudet toimeen. Rupesin jo kerämään nimilistaa ja kun Merille personoin kuikut omilla nimillä, niin se oli että otetaan heti.


4.4
Marsut.netissä oli ilmoitus kahdesta luovutusikäisestä marsupojasta. Toinen tortoiseshell & white, toinen englannin crest black tan. Jos joku ei jo tiennyt, niin oon haaveillut kovasti siitä mustasta marsusta, untakin nähnyt tällaisesta. Tan-merkit toisivat siihen vielä hauskan lisän. Tortoiseshell oli sellainen "perusmarsu", ei ruma, muttei mikään erikoinenkaan. Jätin kuitenkin vastaamatta ilmoitukseen.


5.4
Meri pommitti mua tekstarilla, että laitoinko mä sinne vastausta. Päätin sitten taiteilla upean marsustoorini sen siliän tien, monta tuntia siihen taisi mennä kun yritin ideoida hyvää viestiä. Pyysin samalla myös kuvia nähtäväksi otuksista.

Illalla sain vastaukset ja kuvat ja voi ei, mitä rotanpoikasia nuo pikkumarsut olivatkaan. Silti niin ihania. Häkit ja tavarat Zooplussasta tilaukseen ja ilmoitus, että tullaan noutamaan heti, kun tavarat saapuvat. Marsut maksoivat yhteensä 80e, häkki ja tavarat 90e.

Alkoi taistelu nimistä.

Mun Remus, Sirius, Mussu, Prinssi, Frank, Alphonse, Mytty, Romeo, Watson, William, Jörö, Russel, Fasu, Sasuke vastaan Merin Duff, Midi, Harmi, Raasu, Örmy, Kapu, Izzy, Dude, Haze, Woodstock, Batman, Rocket. Ainakin oli vaihtoehtoja!


6.4
Valitsimme molemmat toisiltamme ne nimet, jotka molemmat pystyvät aproovaamaan ja niistä päädyttiin sitten kahteen sopivimpaan.


10.4
Lähdettiin täydentämään tavara-arsenaalia ja ihastelemaan mursmakkaroita Itikseen. Faunattaressa oli vaikka mitä ihania ruttuturpia, oltas voitu kaapata kainaloon kaikki. Teimme hintavertailun Faunan ja sitä vastapäätä olevan Megaeläimen välillä ja päädyimme jälkimmäiseen. Sieltä tarttui mukaan vaaleanpunainen ruokakuppi, samaa värimaailmaa oleva kantokoppa, sekä purua ja heinää meidän homopojille. Taidettiin päästä 45:llä eurolla.


17.4
Zooplussan tilaus oli vihdoin saapunut. Oli aika käydä hakemassa rallipötköt. Tunnelma oli innokas ja jännittynyt. Siellä meitä odotti pakastelaatikossa (:D) kaksi makkaraa. Huvitti, kun kasvattaja tunnisti mut myös "kirjatytöksi". Juu, tällä nimellä haluankin olla tunnettu! Saatiin mötköjen mukaan reilu satsi tuttua ruokaa ja lähdettiin kuskaamaan niitä Merille. Jätettiin ne vielä hetkeksi kantokoppaan ja lähdettiin noutamaan häkkiä ja muita roinia postista. 120x60 kokoisen kolisevan häkinrutaleen kanssa on erittäin mielenkiintoista matkustaa metrossa. Onneksi Meri hoitaa!

Paniikkinakit ryntäsivät ensimmäiseksi häkkiin päästyään pesäkoppiin, eikä niistä persusta kummempaa sinä päivänä näkynyt. Ehdittiin jo miettiä, että kohta kupsahtavat nälkään, kun ei toisenkaan päivän puolella elonmerkkejä herunut.

Herrat ovat pikkuhiljaa kuluneen viikon aikana alkaneet reipastumaan. Herkkuja uskalletaan tulla hakemaan jo häkissä ollessa kädestä, sylissäkin innostutaan pienen alkuhämmennyksen jälkeen katselemaan uteliaana ympärilleen ja jopa narskuttamaan salaattia.




Häkin ulkopuolella oleva liikehdintä on edelleen hyvin epäilyttävää ja oikeuttaa juoksemaan karkuun tuhatta ja sataa niin, että puruja löytyy monen metrin säteellä häkin ympäriltä. Ja joskus jopa kakkaa. Mutta eivätköhän ne meidän eloon vielä totu. Tai pakkohan se on, ollaan me kuitenkin jatkuvasti niiden kanssa samassa tilassa.