Painotan sanaa pienen. Kun Milla sen minulle autosta kaivoi, niin voi sitä ihmetystä. Eihän noita meidän jättirottia katsellessa koskaa muista, kuinka pieniä juuri luovutusikäiset marsut ovatkaan.. Ja ei että se on muuten söpö kananpoikanen.

One Pieceä katsoneena haaveilin tälle jostain siihen liittyvästä nimestä. Olen myös yleensä aika heikkona otusten alkuperäisiin nimiin, enkä henno niitä vaihtaa. Sopivasti tämän karvapörhelön alkuperäinen nimi oli Moby ja One Piecen merirosvojen pääjehun, Whitebeardin laivan nimi on Moby Dick. Joka siis alunperin on jossain saman nimisessä kirjasessa valkoisen valaan nimi. Tsih. Hyvin sattui.


Hassu otus on. Ei vielä kovin ihmisrakas, mutta eiköhän tuokin ongelma porkkanalla korjaannu.

Päätin ratkasta Hazelin häkkiongelman ja Merin kämpän tilaongelman kertaheitolla ja lupauduin ostamaan pojille uuden häkin, jos saan töistä kaksi vuoroa lisää. Kauaa ei tarvinnut lisätöitä odotella, ongelma taisi ratketa jo heti seuraavana päivänä. Pistin äsken Zooplussasta tällaisen tilaukseen:


Pituus 120cm, leveys 53cm ja korkeus 102cm. Tsekkaa häkki Zooplussan sivuilta, klik! Tosta vaan toi toisen tason kulkuaukko umpeen ja ei tarvii huolehtia pojujen nahinoista. Tää myös tarkottais sitä, et meillä jää kaks häkkiä käyttämättä. Sen pienemmän koinsyömän kopperon voisi käydä vaikka heittämässä romukoppaan, mutta sen toisen voi säästää siltä varalta, että Hazel ja sen uusi kaveri eivät tulekkaan toimeen.

Kohtapuoliin sitä voisi alkaa etsimään sopivaa "sulhas"ehdokasta.

Koetettiin poikien yhdistämistä, ja pari päivää meninkin ihan lepposasti. Mitä nyt pientä isottelua. Riemuittiin ehkä turhan aikaisin, Duff ja Hazel (joiden luultiin tulevan hyvin toimeen) päättivät ottaa ihan kunnolla yhteen. Nyt Duffilta sitten puuttuu tuollainen kolmion muotoinen pala korvasta, auts! Se ei kuitenkaan enää seuraavana päivänä aristanut korvaa, eikä siitä vuotanut yhtään verta, joten emme kiikuttaneet sitä eläinlääkäriin. Ja se on parantunut ihan hyvin itsestään. Nykyään Duff päästessään tappelun makuun on alkanut panettelemaan Siriusta oikein olan takaa. Alkaa pikkuhiljaa jo tuntua tämä tilanne toivottomalta. Kohta vien kaikki pojat liukuhihnalla pallien poistoon ja hankin niille omat häkit ja tyttökaverit, jos ei rauhallinen yhteiselo ala luonnistumaan.

Näistä murusista on tullu kauheita höpöttelijöitä. Koko ajan lähtee jonkinlaista ääntä ja jopa Sirius ja Duff purisee sylissä, kun ennen niin teki vaan Hasukka. Duffhan on ihan ehdollistunu rapinaan, ja pikku hiljaa noi kaks muutakin. Alkaa heti semmonen "MULLE RUOKAA HETI" huuto, että naurattaa. Ahneita pikku possuja siis.


Siriukselle on muodostunu uus lemppari paikka: rintakehällä hengailu. Noi kaks muuta ei nauti siitä yhtään niin paljon, mutta kun Sirkun laittaa siihen niin se selkeesti rentoutuu. Tsiigatkaa muuten nää kaks, ihan kun Romeo ja Julia:


Tänään ois vuorossa paska häkkejen siivoomista, kun en jaksa odottaa apuvoimia, kun ei tiedä millon niitä olis tulossa ja en halua et vinkupossut elää haisuhäkeissä. Railakas sunnuntai siis tiedossa!

Tässä kuvatodisteet herrojen kalterikodeista.


Siriuksen ja Duffin häkki on vielä aika koruton, mutta ainakin on rallialuetta (uusin harrastus). Haaveilen syötävästä heinätunnelista, punaisesta tiiliskivestä kynsiä kuluttamaan ja riippumatosta löllöilyä varten. Sekä muutamasta nakerrettavaksa oksasta. Hommattiin pojille kopaksi sukkaboksi, kun se on helppo pitää puhtaana ja tarjoaa suojaa, muttei liikaa. Voisivat vihdoin tottua meidän liikehdintään. Mut ei, koppi ei enää kelpaa vaan sen taakse täytyy jäädä hiimailemaan.

Pissinurkka on ollut yllättävän tehokas. Vaikka koppinurkkaukseenkin lirutellaan, niin suurin osa pisuista kuitenkin löytää tiensä kaukaloon ja häkin puhtaana pito helpottuu. Kuvan ottohetkenä oli heinä loppu, mutta nopeasti sen jälkeen korjasin homman ja kävin ostamassa lisää.


Rotweiler ja Sir Rottanaama. Duff tykkää kovasti kiikkua tuolla yläilmoissa, Sirius yleensä rujottaa kopin takana.


Hazelin säälittävän pieni koppa. En saanut iskää reissullaan tipauttamaan mun vanhaa marsuhäkkiä (100x50?), joten porsasraukka joutuu vielä tuossa asumaan kesäkuuhun asti. Jos en kyytiä mistään saa, niin roudaan sille isomman häkin vaikka linja-autossa. En halua kattella tota surullisen pientä kopperoa enää. Tälläkin hetkellä tila on maksimoitu laittamalla tuo ruokakuppi kopan päälle. Ja tietty Hasu on päättänyt pissiä puisen majansa pilalle. Täytyy hankkia sillekkin sukkalaatikko, kun pyörähdetään Tarjoustalossa.

Tässä myös näkee Pusu-Hasun lempipuuhassaan, oikeastaan ainoassa puuhassaan. Se vain haikeana istua nokottaa tossa ja kuuntelee pikkupoikien juttuja yrittäen välillä osallistua keskusteluun. Koetettiin paristi kaikkien yhdistämistä, mutta Hasu on turhan kova alistamaan poikia. Duff kyllä suostuu antautumaan, mutta Sirius ei tahdo antaa periksi ja homma päättyy suht nopeasti hampaiden kalisteluun.

Helpointa olis maksaa herralle pallien naksautus ja hommata sille joku suloinen tyttökaveri, mutta pelkään naarasmarsun sekoittavan pienempien poikien pään. Toinen vaihtoehto on reilusti nuoremman poikakaverin hommaaminen sitten, kun Husu on vuoden. Entisten omistajien mukaan se on aikalailla Siriuksen ikäinen, mutta tuon valtava koko saa mut hämääntymään. Sirius on tohon verrattuna ihan rääpäle. Tiedä sitten johtuuko se karvasta ja pienen häkin aiheuttamasta massan kasvusta, vai onko se oikeasti vanhempi kuin viisi kuukautta.

Ohops, nyt mentiin vähän sivuraiteille häkkiasiasta. Haluaisin kovasti ostaa taikakuutioita (saako niitä muuten vielä ja mistä) ja rakentaa pojille vuoronperään käytettäväksi laajennusosan tohon lattialle. Vahakangasta on jo alle hommattu (tuo valkoharmaa), aidat vaan puuttuvat. Myös erittäin matala pentuaitaus voisi toimia..

Ottaisin mieluusti virike-ehdotuksia vastaan, koska haluan tarjota noille karvanakeille mahdollisimman hyvän  kodin.

Kamera kiinnosti poikia ihan hirmusesti. Linssiludet!

Kellahtanut kuppi kummastuttaa, mutta rehuille ei silti anneta tässä taloudessa armoa.